Aloitus
Tietoa
Ota yhteyttä
Camino Santiago de Compostela
Camino Mosel
Camino Portuguese
Via Domitia

Peregrino

Lähtöpaikalle saapuminen

18.6.2024

Lähtöpaikalle saapuminen ei sujunut ihan kommelluksitta. Lensimme Torinoon Munchenin kautta mutta lento oli niin myöhässä että myöhästyimme jatkolennolta joten Torinon sijasta yövyimmekin Munchenissä. Opetus: älä bookkaa lentoja joissa vaihto alle 1 h. Ja tiedoksi: Munchenissä kaikki on kiinni klo yhdentoista jälkeen, todella outoa..

Aamulla saavuimme Torinoon jossa italialaiset asiakaspalvelijat eivät oikein ole kiinnostuneita mihin asiakas joutuu joten oikea juna-asema on siis Torino Porta Nuova ja juna menee vain Ouxl:iin asti (noin 1 h 15 min 7, 50 eur per hlö) ja siitä pääsee taxilla Montgenevreen mikä maksoi 70 eur. Matka kesti noin puoli tuntia ja kilometrejä noin 20 eli aika kova hinta mut

ta kaveri taisi olla ainoa ammattikunnassaan Oulx:ssa. Bussillakin olisi päässyt mutta se olisi kestänyt yli 4 tuntia vaihdon kanssa.

Montgenevre on aivan ihastuttava! Ja samoin meidän hotelli Alpis Cottia. Se vaan että lähes kaikki muu on täällä kiinni koska on kesä. Täällä on talvella varmaan todella upeaa. Rinteitä, after ski paikkoja, ravintoloita, hotelleja, mitä vain. Ainoa mikä tuntuu olevan nyt auki on golf kenttä mikä on kuulemma maailmam ainoa joka on kahden valtion välissä, eli Italian ja Ranskan raja on aivan vieressä. Ja mikä outoa - golf kenttä on ylämäessä. Eli tuolla ne lyövät palloa ylämäkeen.

Löysimme reitin helposti. Se menee kirkon vierestä kuten yleensä aina näillä reiteillä.

Aamulla lähdemme ekalle "ek:lle" Brianconiin, 28 km. Siitä lisää huomenna. Tiedoksi täällä ei ole edes ruokakakauppaa auki, lähin on Italian puolella jossain. Huomisella reitin varrella ei ole mitään mistä voisi ostaa syötävää tai juotavaa ellei halua poiketa reitiltä. Tämän hotellin todella ystävällinen henkilökunta lupautui tekemään meille eväät matkalle. Täällä ei ole mitään muuta tekemistä kun katsoa jalkallon EM kisoja ja nauttia viiniä, syödä. Mukavaa sekin! Ja suunnitella huomista. Ja nauttia hetkestä ja kaikesta mitä voi ihmetellä mitä ympärillä on. Koska vaikuttavaa ja kaunista luonto täällä on! Vetää aika hiljaiseksi nuo vuoret, osin todella pelottavankin näköistä maastoa kariudessaan. On etuoikeutettu olo saada olla täällä.

(1 / 1)
1

Kestävyys/paineensietokyky/jne

19.6.2024

Blogin pitäminen on minulle uusi juttu ja kuten tyypillistä olen lähtenyt reissuun ajatellen no: how hard can it be? ja siksi ulkoasu on mitä sattuu, je suis desolee!

Olimme suunnitelleet miettivämme joka päivälle teeman. Teeman kävelyn ajaksi ja mitä sitten pohtisimme. No. Eilen illalla päätimme teeman mutta kumpikaan meistä ei muista sitä tarkkaa sanaa. Vaikka "jouduimme" sen pullon viiniä nauttimaan ennen kuin ruokaa sai klo 19:00 niin sillä ei taida olla tekemistä asian kanssa. Voimme keksiä monta sanaa kuvaamaan lähes samaa asiaa, mutta mikään niistä ei ole se sana. Kyse on siis kestävyydestä, sietokyvystä, epämukavuusalueelle joutumisesta (tai hakeutumisesta), kipukynnyksestä, omien rajojen rikkomisesta, itsensä haastamisesta ja kehittämisestä, siitä että pärjää itse jne. Päättäväisyydestä jos on päättänyt saavuttaa tietyn päämäärän. Juttelimme siitä miten sen vuoksi on usein tehtävä rajujakin kompromisseja tai uhrauksia, kärsittävä kipua tai epämukavuutta, pitkäänkin sitkeästi uskottava vaan itseensä (tai toiseen) ja asiaansa ja muistettava päämäärä. Ja vaikka päämäärään ei ikinä pääsisi niin sen tavoitteleminen ja sen antama itsevarmuus ja tyytyväisyys vain omaan panoksen on jo kaikki kaikessa. Ja vaikka täällä rääkätään itseään Alpeilla niin sen kaiken voi helposti tuoda joka ikiseen asiaan; töihin, ihmissuhteisiin, siihen miten haluat kehittää itseäsi - ihmisenä tai vaikka "vaan" kroppaasi jotta olo olisi parempi tai molempiin..

Mutta reittiin tänään: meillä piti olla noin 28 km Montgenevrestä Les Vigneaux:iin mutta jo reitti Brianconiin oli merkitty niin niin huonosti että 9 km muuttui pian 17, 2 km:ksi. Seurasimme jossain kohtaa punavalkoisia muovinauhoja joiden merkityksen saimme ymmärtää vasta Brianconissa: kielletty muilta paitsi Alppien palomiehiltä/pelastajilta...

Joten tyydyimme noihin kilometeihin ja seuraavan majapaikkamme ihana hassuhko italiamainen isäntä (eläkeläitynyt hammaslääkäri Torinosta) Alberto nouti meidät ja saimme nauttia hänen B&B paikastaan. Todella vieraanvarainen herrasmies kuka valmisti meille italialaisen illallisen ja kertoi että ruuanlaitto on hänen intohimo.

Hän myös lupasi heittää meidät aamulla reitille, mikä on usein haastavinta koska majapaikoista on usein vaikeahko löytää reitille.

Sää oli ihan hyvä kävellä, noin 15-20 astetta ehkä, välillä paistoi, välillä ei.

Montgenevrestä kun lähtee alaspäin niin polku lähtee kulkemaan vasemmalle kohdasta mitä ei helposti huomsa. Meillä tuli siitä harkalaukauksesta ainakin kilometri. Varaudu siihen että tuolla pätkällä merkinnät häviävät ja keinot täytyy löytää muualta perille pääsemiseksi.

(1 / 1)
1

Seuraavat päivät eli Les Vigneaux:sta Saint-Crepin:iin ja Chateauroux-les-Alpes:iin ja Savines-le-Lac:iin

Hammaslääkäri heitti meidät reitin varrelle koska majapaikka oli vähän sivussa siitä (syystä ettei Les Vigneaux:ssa oikein niitä ole) ja alkoi sataa kaatamalla. Heti alkuun näimme varoituksen että joen lähelle ei saa mennä. Vuorilta voi sateen jälkeen tulla niin paljon vettä että se voi viedä mennessään. Virtaus on todella voimakas. Jos siihen joutuisi, ei olisi mitään mahdollisuutta siitä selvitä.

Meillä piti olla edessä 19 km mutta se muuttuikun 29 kilometriin koska olin katsonut reitin väärin. Tämä pätkä oli killeri. Toisessa opaskirjassa sanottiinkin että väli on "extremely demanding Alpine climbing and descending" ja ettei reitti sovi henkilöille ketkä kärsivät huimauksesta. Ihmettelimme sitä mutta lopulta ymmärsimme koska polku kulkee välillä niin vuoren reunalla että alas ei voi katsoa. Pienikin heilahdus märällä liukkaalla polulla voisi johtaa pudotukseen alas satoja metrejä.

Nousimme siis lähes 900 m viisi kilometriä eli polku kiemurtelee sik sakkia ylös vuorelle ja laskua oli sama määrä. Taipale oli todella vaativa. Vettä satoi myös lähes koko ajan. Meillä oli evästä mukana mitä nakersimme väkisin noustessamme vaikka ei olisi tehnyt mieli syödä mitään (koska lähes huono olo fyysisestä ponnistuksesta ja väsymyksestä). Vihdoin saavuimme Saint-Crepin:iin missä mikään ei ollut auki (kuten tavallista täällä). Saimme ostettua pullot olutta pikkuisesta ruokakaupasta missä oli tympeä ranskalainen mies kassalla kuka "ei tiennyt" taxista tai avoimista ravintoloista tai mistään. Onneksi kaupassa oli asiakkaana "enkeli" joka kertoi meille että voimme ihan hyvin liftata majapaikkaamme minne oli matkaa vielä noin 6-7 km. Kyselimme siis ohikulkijoilta kyytiä ja pian istuimme ranskalaisen herrasmiehen kyydissä (enkeli jälleen) joka kertoi asuvansa "pas loin" meidän yöpymispaikasta eikä suostunut edes ottamaan rahaa.

Eli: Alpeilla Ranskassa kaikki on kiinni siestan ajan noin puoli kahdesta kolmeen ja ravintolat ja baarit aukeaa vasta seitsemältä aikaintaan ja taxeja ei ole.

Pian saavuimme siis Auberge de l'Echauguette:een mikä sijaitsee Vaubanin linnoituksessa. Aivan mielettömän upea paikka! Kaikki vanhaa, historiaa huokuvaa ja kaunista!

Söimme illalla ranskalaista lihapataa, perunoita ja kasviksia. Parfait!

Illalla kuivattelimme vaatteita hiustenkuivaajalla ja huone oli todella trooppinen.

Aamulla lähdimme tihkusateessa kohti Chatearoux-les-Alpes:ia. Nyt pätkästämme tulisikin lyhyempi koska olimme etumatkassa yöpymispaikan sijainnin vuoksi.

Olimme kuvitelleet pahimman maaston olevan takana. Joki oli kuitenkin tulvinut niin paljon että vaelluskengät piti riisua ja kahlata paljain jaloin jääkylmässä vedessä mikä oli puoleen sääreen asti. Pian saimme huomata että olimme keskellä erämaata ja ukkonen alkoi pyöriä meidän yllä ja vettä satoi aina vaan. Mitään muuta mahdollisuuttahan ei ole kun jatkaa vaan. Meteli oli välillä hämmentävä koska pauhaava joki, sade ja ukkonen tekivät matkan aika pelottavaksi. Molemmat miettivät omissa päissään että nyt jos kävisi jotain niin..

Mutta ei käynyt. Saavuimme Chareauroux-les-Alpes:iin jossa meillä oli kiva kivijalkalauppaan tehty asunto. Saimme pestyä pyykkiä, jälleen kämppä oli trooppinen. Viereinen ravintola sanoi että "tänään ei ole ruokaa illalla" vaikka ulkona oli menu liitutaulussa (tyypillistä täällä) joten otimme pizzakioskista pizzat ja valkoviiniä ja vietimme juhannusaaton pyykkiä pesten.

Aamulla aurinko paistoi ja boulanger:in ollessa jo auki haimme croisantteja. Etapin piti olla 28,5 km. Pääsimme Embrun:iin asti mutta ei ihan vaikeuksitta. Jossain kohtaa vuorilla polku oli hävinnyt ja kivikossa kuohusi joki. Emme uskaltaneet ylittää sitä koska pohjaa ei näkynyt ja virtaus oli kova. Juuri kun olimme miettimässä vaihtoehtoja tuli metsänvartijoiden pick up toiselta puolen "jokea" ja ajoi vaan siitä yli. He pysähtyivät ja kysyivät "voulez vous traverser?" Ah oui merci!! Pick upin takaluukku auki ja hyppäsimme kyytiin ja he peruuttivat ja pääsimme yli. Enkeleitä hekin. Sanotaan että "the path will provide you all you need" ja tässä se taas nähtiin.

Seuraava koettelemus alkoi kun Helin polvi alkoi kiukutella. Se oli alkanut jo edellisenä päivänä mutta pahentunut vaan. Embrun:iin päästyämme (missä muuten saimme ensimmäisen kerran nauttia lasin viiniä ja salaattia päivällä. Eli olimme ihmisten ilmoilla!) päätimme kävellä tietä pitkin Savinas-le-Lac:iin ja säästää Helin polvea koska jos olisimme nyt lähteneet vuorille (+10km) niin hän ei ehkä kävelisi täällä enää yhtään. Matkalta löytyi Intersport josta saimme ostettua polvituen ja matka jatkui.

Perillä järvimaisema on aivan upea! Hotellissamme (Logis Hotel Eden Lac) oli hyvä ravintola ja nautimme taas ranskalaisesta keittiöstä.

Savines-le-lac - Chorges

23.6.2024

Tämän päivän taipaleen piti taas olla helppo mutta eipä taas ollutkaan. Lähdimme hotellista kohti Pont de Savines:ia eli siltaa mikä menee yli Serre-Poncon järven. Se on tekojärvi, toiseksi suurin länsi Euroopassa.

Tasaista oli siis noin 1,5 km ja todella jyrkkää nousua noin 9 km sen jälkeen, pelkkää nousua 870 m ylöspäin siis noin pystysuoraan ajatellen. Välillä tuntui taas että sydän tulee ulos rinnasta ja voisi vaan kontata.

Maisemat on muuttuneet niityiksi ja niitä saimme tänään rämpiä paarmojen ympäröimänä, tukalassa kuumuudessa (vaikkei ollut kun ehkä 20 lämmintä) mutta kiipeäminen lämmittää kummasti.

Pääsimme Saint-Apollinaire:een ja sen jälkeen merkit hävisivät tai neuvoivat meitä edes takaisin. Eli kirkolta olisi ilmeisesti pitänyt lähteä laskeutumaan alas vasemmalle mutta merkit ohjasivat meidät myös ylös vuoristoon ja sinne lähdimme. Jonkin ajan päästä tajusimme olevamme aika lailla ulkona reitiltä. Täällä oli kuitenkin ihan ihmisiä tekemässä päivävaelluksia ja hetken juteltuamme ranskalaisen vanhemman rouvan kanssa hän kysyi josko haluamme tulla heidän kyydissä alas Chorges:iin. Oui merci!

Joten kävelymme jäi tänään 10,5 km (tuntuu itsestä kuitenkin ihan absurdilta sanoa että vain koska se oli lähes koko matka nousua) mutta se ei meitä haittaa. Helin polvi alkaa helpottaa (tai sitten hän ei vaan sano mitään) ja me ollaan lähdetty reissuun ajatellen juurikin että mitä vain voi tapahtua ja etukäteen tehtyä suunnitelma runkoa ei tarvi noudattaa, se on vain kehys tälle seikkailulle. Meillä ei ole mitään todisteltavaa, ei muille eikä meille (hmm..no ehkä meille kuitenkin vähän)

Meidän majoitus oli valtava talo jossa oli meille oma huone, keittiö ja kylpyhuone, oma sisääntulo jne. Uima-allas. Noin 850 m keskustasta jossa illalla söimme. Minä etanoita ja rapulohisalaattia ja Heli burgeria.

(1 / 1)
1

Kuudes kävelypäivä, noin 103 km takana

24.6 kävelimme Chorges:ta Gap:iin ja kilometrejä tuli noin 30. Ensimmäiset 10 km oli tasaista helppoa ja molemmat mielessään hiljaa koko ajan ajatteli että no turha luulla että tämä perille asti jatkuu. No ei jatkunut. Pian sen kympin jälkeen eksyimme reitiltä. Keltaiset kyltit reitillä on merkitty raivostuttavan epäselvästi. Joskus niissä ei tunnu olevan mitään järkeä ja joskus punavalkoiset merkit vaan loppuvat jolloin täytyy päättää haluaako palata takaisin päin vai seurata google map:iä jne. Tajusimme reitin menevän ylempänä vuorilla ja lähdimme kapuamaan Notre Dame du Laus:iin. Ylämäki oli killeri. Menimme reilu pari kilometriä peukalokyydillä ranskalaisen miehen autossa missä ei ollut kahvaa takapenkillä eli ei ulospääsyä. Heli tokaisi että auto oli sarjamurhaaja mallia. Auto oli joku tosi vanha kottero. Siinä kohtaa ei edes miettinyt asiaa kun kyytiin hyppäsi. Nauroimme kippurassa myöhemmin että ihan sama jos murhaa, kunhan ei tota mäkeä tarvi nousta. Se kuvaa ehkä fiilistä välillä noista ylämäistä.

Olikin hyvä että sarjamurhaaja toi meidät ylös kirkolle koska edessä oli vielä helvetinmoinen uusi nousu. Oli hyvä että olimme nauttineet kirkon vieressä lasin viiniä ja tupakan (Heli) ja oluen (minä) jotta nousu tuntui polun nimen arvoiselta; se oli jonkinlainen enkelien ja demonien taistelu-polku jota reunusti 12 ristiä. Vahva suositus: älä nauti alkoholia tai tupakkaa ennen kilometrin nousua. Asteita oli 24 varjossa.

Nousun jälkeen tuli perinteisesti lasku, sama hässäkkä alas. Alaspäin tulo kivuliasta jo loppu 6 km.

Vihdoin saavuille Gap:iin ja löysimme majapaikan mikä oli jonkinlainen auberge, ihanasti sisustettu kaksikerroksinen huoneisto. Olimme todella väsyneitä joten suuren vaivan jälkeen saimme taxin jolla pääsimme keskustaan syömään (sen jälkeen kun Heli kiipesi korkean aidan yli avaamaan portin ulkopuolelta koska emme löytäneet portin avausnappia! Mikä oli kylläkin ihan helposti pääteltävissä mutta olimme aika väsyksissä) Vaikka Gap on noin 40 000 ihmisen kaupunki niin taxeja ei saa ja ruokapaikoistakin tiesimme yhden olevan auki. Se ja futisbaari.

(1 / 1)
1

Harhalaukaus

25.6.2024

Juteltuamme edellisen päivän taxikuskin kanssa tajusimme pian että 100 km säteellä on kaksi Venterol nimistä paikkaa. Postinumero 05130 on siis se mikä on reitin varrella, ei 26110. Mutta minä olin tietenkin varannut tietämättäni majoituksen siitä väärästä, mikä on noin 110 km päässä Gap:sta. Pienen paltsun jälkeen päätimme pitää kaksi välipäivää kävelystä koska halusimme siihen kauempana olevan Venterolin lähellä olevaan hotelliin koska se oli upea 1700 luvulta peräisin oleva hotelli Nyons:sa jossa oli spa, jacuzzi, sauna, 32 asteinen uima-allas ja meillä oli hieronnat varattu viideksi.

Päätimme vuokrata auton. Autovuokraamo oli kuitenkin siestalla kun saavuimme sinne. Odotimme kaksi tuntia saadaksemme kuulla että autoja ei ole, ehkä ensi viikolla. Tiesimme kaupungin laidalla olevan toisen autonvuokrausliikkeen. Meillä oli kiire ja olisimme tarvinneet taxin. Se on aivan käsittämättömän vaikeaa Ranskassa!! Reilun puolen tunnin soittelun ja säätämisen jäljeen istuimme poliisiauton takapenkillä, he heittivät meidät rukoiltuamme hetken.

1 h 45 min ajomatkan (rankkasateessa osa) saavuimme hotellille noin 4 minuuttia ennen hieronta-aikaa.

Ihana emäntä (hollantilainen kuvan kaunis nuori nainen) kuitenkin rauhoitteli meitä ja tarjosi lasit shampanjaa ennen hoitoa.

Illalla kävelimme Nyons:in keskustaan syömään. Alkoi taas sataa kovaa eikä taxia ollut mutta ravintolan pitäjä järjesti meille kyydin hotellille.

Sauna oli jo sammunut mutta Heli raapi puita kasaan pimeässä ja suomalaisena sissinä lämmitti sen uudelleen. Saunoimme, nautimme poreista ja uimme. Viiniä meni mutta olihan meidän "loma-ilta".

(1 / 1)
1

Toinen välipäivä kävelystä

26.6.2024

Kävelyetapit Gap - Venterol ja Venterol - La Motte-du-Caire jäivät siis väliin ja ajoimme vuokra-auton takaisin Gap:iin ja otimme taxin (no ei sitä niin vaan oteta vaan autonvuokrausfirman miehet soittelivat ympäriinsä ja ilmeisesti kuudes yritys onnistui) La Motte-du-Caire:een. Nousimme todella ylös vuoristoon taxilla. Majataloa pitää ihastuttava pariskunta joka oli remontoinut sata vuotiasta taloa kuusi vuotta. Provencelaista rose viiniä tuli lasilliset hurmaavaan puutarhaan ja saimme tietää että keskiviikko iltaisin mikään ei ole auki tuossa paikassa jossa 500 ihmistä asuu. Joten rouva teki meille perinteistä provencelaista lammasta perunoilla ja herneillä. Sitten tuli juustoja ja suklaasorbettia.

Maisemissa näkyy nyt paljon hedelmäpuu ja hedelmä viljelmiä. Jonkin verran jo oliivipuita ja viiniä ja laventelia.

Meitä hirvittää huominen pätkä. Sen varrella ei tule olemaan asutusta tms ja on luvattu lähes 30 lämmintä ja reitti on 28,5 km ainakin ja vuoristoista.

La Motte-du-Cairesta Sisteroniin

Hyvästelimme aamulla ihanan isäntäpariskunnan ja ostimme tuppukylän kaupasta - jossa samassa oli leipäkauppa - vettä ja perunalastuja, banaania ja pari jotain leivonnaista (koska mitään terveellistä ei ollut eikä ole myytävänä Ranskassa boulangeriesta)

Aloitimme nousun mikä oli tänään vain 490 metriä kohtisuoraan ylöspäin siis ja sitä nousimme noin 3 km tunnissa vauhtia koska lämpöä oli jo 26-27 astetta. Heliä painoi lämpö ja minua taas edellisen yön outo pahoinvointi, kenties nestehukasta. Saavuimme noin 13 km jälkeen Nibles:iin - paikkaan jossa ensin tapasimme vain koiria ja kanoja ja lampaita. Odotimme milloin zombie tulisi vastaan, paikka oli aivan tyhjä. Pian paikalle kaahasi kuitenkin taas enkeli. Kunnanviraston/kaupungintalon virkailijanainen sanoi että hänen aviomies on taxikuski että haluatteko kyydin Sisteroniin. Hän tarjosi vielä kahvitkin. Miehellä oli asiakas jo valmiina kyydissä Sisteroniin kun hän saapui ja hän ei suostunut edes ottamaan rahaa.

Sisteron on kiva paikka. Ravintoloita (joihin täytyy varata pöytä etukäteen), kauppoja jne.

Meidän majapaikka oli catherdraalin vieressä ihan valtavan upea keskiaikainen asunto antiikkihuonekaluineen ja terasseineen.

(1 / 1)
1

Sisteron - Chateauneuf-Val-Saint-Donat

Saimme nuhteet majapaikan pitäjältä Sisteronissa koska olimme käyttäneet pesukonetta eikä niin olisi saanut tehdä. Pahoittelimme hirveästi ja maksoimme kympin ja madame leppyi siitä kyllä.

Lähdimme matkaan tietäen että päivästä tulee kuuma. Olin lukenut että päivän ek on kuin Arizonan erämaassa kävelyä ja niin se sitten osoittautui kyllä aika osuvaksi kuvaukseksi.

Siksi nappasimme lennosta taxin (haha! Aivan sattumalta meni ohi ja huidoimme sille) ja se vei meidät Peyruis:iin eli pari kilometriä. Helpotus sekin! Otimme rohkaisuksi lasit valkoviiniä supermarketin baarissa ja lähdimme nousemaan. Nousu oli helvetin pitkä, kuuma, 32 astetta varjossa, aina vaan nousua kunnes saavuttiin aika karuun maisemaan jossa kuivaa hiekkaa, halkeillutta maata, kuivunut joki, mäntyä ja kuumuus tutui ahdistavalta kun varjoon ei päässyt ja nousu vaan jatkui..lopulta alkoi taas lasku röpelöistä kivipolua missä pyöreähköt kivet rullaavat kengän alla ja jarrut täytyy pitää päällä koko ajan.

Kilometrejä meillä tuli noin 15. Saavuimme vihdoin ihanaan keitaaseen Chateauneuf-Val-Saint-Donat:iin keskellä ei mitään. Aivan uskomattoman upea paikka uima-altaalla, kaikki rustiikkksta ja vanhaa ja kaunista ja saatiin taas pyykit koneeseen ja roseviinipullo altaalle. Ah!!

Kolmen tunnin altaallaolon jälkeen menimme kylän ainoaan ruokapaikkaan, bistroon parin sadan metrin päähän ja vaikka se oli juuri avannut niin se oli aivan täynnä. Siellä oli koko kylä! Meille luvattiin kuitenkin pizzaa, sen saisi suht pian, muu ruoka kestäisi. Eli pizzat. Sitten olikin päivä täys ja nukkumaan.

(1 / 1)
1

Chateauneuf-Val-Saint-Donat - Lurs

Chateauneuf-Val-Saint-Donat:sta saimme paikan pitäjän aviomiehen hiljaisuuden vallitessa kyydin Peipin:iin. Siellä "piti olla" boulangerie auki josta voimme ostaa evästä ja vettä ek:lle. Paikka oli kuitenkin kiinni. Täällä Ranskassa vallitsee usein epämääräinen tietämättömyys siitä mikä on auki milloinkin ja missä ja niinpä meillä oli vain tieto tuosta leipäkaupasta. Sitten erehdyimme lähtemään supermarkettiin koska matkaan ei voisi lähteä ilman vettä ja evästä. Kilometrejä tuli noin 10 siitä lenkistä. Saimme huomata että suunnilleen nurkan takana olisi ollut kauppa ja ravintola jos olisimme aamulla vähän vielä menneet eteen päin. Ketutus oli aivan jäätävä. Ketutus vie paljon enemmän voimia kun kävely tai edes pahin nousu. Joten otimme ketutukseen pari lasia valkoviiniä ja salaatin ja sitten, aloitimme nousun. Se olikin taas perinteinen 675 m, sanoo urheilukello. Asteita oli 28 varjossa, ukkonen jyrisi, välillä tihkui vähän sadetta, tuuli voimistui todella kovaksi. Aurinko ei kuitenkaan paistanut oikein koko päivänä.

Majapaikka Lurs:ssa oli pohjanoteeraus. Annettu osoite ei ole missä Google Maps sen näyttää ja paikan emäntä oli todella nihkeä, ei minkäänlaista tietoa mistään eikä halua auttaa. Meillä oli kilometrejä takana jo yli 23 mutta lähdimme iltalenkille sitten vielä Carrefouriin 4,7 km päähän. Ihana nainen Sylvie pysähtyi kun olimme lähdössä ja kysyi tarvitsemmeko kyytiä. Tulihan se enkeli sieltä vaikka tänään vähän kesti! Hän heitti meidät perille asti ja sanoi että voi hyvin heittää meidät aamulle jonnekin tai mitä vaan apua nyt tarvitsisimmekaan, aivan uskomattoman ystävällinen ihminen. Kyllä ymmärrämme antaa hyvän kiertää tästä lähtien!

Lurs:ssa ei ole majoituksia keskustassa, suosittelemme että yövyt Forcalquier:ssä.

(1 / 1)
1

Lurs - Saint-Michel l'Observatoire

Aamulla Sylvie heitti meidät Forcalquier:iin laulaen ratissa. Joimme kahvit hänen kanssa ja saimme vinkit Marseilleen viikonlopuksi. Jätimme reput Sylvien ystävän Mariannen vaatekauppaan josta noudimme ne myöhemmin ja jopa ostimme pari vaatetta ja korua! Tuntui mahtavalta saada ostaa jotain ja olla ihmisten ilmoilla sen jälkeen kun on viettänyt päiväkausia erämaassa missä rahalla ei tee eikä saa mitään.

Sylvie halusi ehdottomasti että vietämme aikaa tässä kaupungissa ja näemme ja koemme sen. Kiitos siitä! Paikka oli todella kiva. Citadelle ylhäällä on kiipeämisen arvoinen, taidetta, keramiikkaa, petanqueta, kivoja ravintoloita joista on kiva lähteä kävelemään 12 kilometriä viinipäissään 28 asteen helteeseen. Loppumatka laventelipeltojen ympäröidessä meitä oli kuuma, loivaa sitkeää, kiduttavaa nousua kilometri tolkulla. Olimme lukeneet että nousut loppuu Lurs:iin mutta kyllä niitä vaan yhä oli, loivempia vain.

Saint-Michel l'Observatoiressa on ainakin kaksi hotellia, molemmat ihan reitillä ja yksi ravintola (ja joitain baareja) joka oli todella hyvä.

(1 / 1)
1

Saint-Michel l'Observatoie - Cereste

Kävelimme 21 km helteessä. Ek meni suht kivasti paitsi että jouduimme rämpimään ryteikössä ja heinikossa jossa käärme luikerteli jaloistamme ja Helin jalat naarmuituivat verille ruusuista ja vadelmista.

Reillanne:ssa - noin puolessa välissä - meillä oli ilo huomata että kylän läpi menevän (ja reitillä) tien varrella oli kuppila auki ja saimme tonnikalatäytteiset avocadon puolikkaat lounaaksi, ihan luxusta!

Saavuimme Ceresteen ja löysimme hotellin helposti. Menimme aikakoneessa 70 luvulle Bates Motel:iin, tunnelma oli kuin Pulmuset sarjasta.

Ravintoloita ei taaskaas ollut auki. Yksi sanoi juuri sulkevansa koska he is tired. Toinen sulki juuri koska oli lähdössä hakemaan lastaan.

Söimme hotellin ravintolassa ja sen jälkeen suuntasimme tylsistyneinä ainoaan baariin mikä oli auki. Oli Belgia-Ranska jalkapallo-ottelu juuri menossa ja baarissa oli jostain syystä myös paljon belgialaisia. Tutustuimme saksalaisiin pyöräilijä tyttöihin ja ilta jatkuikin vielä mukavasti Portugal ottelulla ja viinillä.

(1 / 1)
1

Cereste - Apt

Jalkapallomatsin jälkeisenä aamuna ei kävely maistunut joten otimme enkelin eli liftasimme Apt:iin. Saimme viettää kivan rennon päivän Apt:in vanhassa kaupungissa, hotellimme oli aivan sen kupeessa.

Apt:ssa oli kivoja ravintoloita auku illalla. Söimme kivassa paikassa missä oli yli 300 erilaista rommia ja erikoinen sisustus.

Apt - Gordes

Apt:ssa hotellin vieressä oli bussiasema joten otimme aamulla bussin Bonnieux:iin, tosin bussi jäi Pont Julien:in kohdalle ja siitä oli kävelyä noin 3 km Bonnieuxiin. Siellä oli auki ravintola jonka keittiö vielä ei ollut auki mutta viinit ja piparkakut sai.

Kävelykilometrejä keetyi 16. Löysimme vihdoin perille Gordes:iin kotimajoitukseen missä meillä oli aika hulppeassa talossa oma huone suihkuineen ja sisään käynteineen. Ulkona tuuli niin paljon että uima-altaalle ei halunnut jäädä (vaikka asteita 28) joten otimme aurinkoa kämpän edessä. Emäntä möi meille roseviiniä. Saimme varattua pöydän ainoasta ravintolasta mikä oli auki ja rouva heitti meidät sinne ja nouti. Se olikin todella upea paikka (L'Estellan) ja ruoka taivaallista.

Gordes - Orgon

Rouva heitti meidät aamulla Coustellet:iin ja siitä jarkoimme kävellen.

Kävely kilometrejä tuli reilu 22. Lämpöä oli 30 varjossa. Sirkat piti ihan hirveää meteliä.

Noin puolessa välissä saavuimme Cavaillon:iin mutta yhtä hyvin olisimme voineet saapua Palestiinaan. Ympärillä pyöri miehiä pyjaman näköisissä kaavuissa, pääkatu oli täynnä arabikuppiloita. Löysimme paikan mistä sai salaattia ja nautiskelimme. Meillä oli vaikeuksia löytää kaupungista ulos. Piti myös kävellä vilkkaasti liikennöidyllä valtatiellä autojen metelissä ja yhä tuuli oli todella kova ja aiheutti meteliä korvissa.

Löysimme majapaikan, jonkun kotona. Ravintolan löytäminen oli taas oma farssinsa koska ainoa hyvä oli kiinni koska on torstai ilta!! Joten söimme salaattia tien varressa rekkakuskien kanssa. Yhdellä oli paljas jalkaruokapöydällä jne.

Tulen päivittämään tänne ajan kanssa enemmän reitistä ym. ja laittamaan kuvia. Netti ei täällä Ranskassa oikein aina toimi..

VIA DOMITIA REILU 3 KK JÄLKEEN

Kotiinpaluusta on nyt reilu 3 kuukautta ja aika on jo kullannut muistot.

Instagram näyttää joskus jonkun tekemiä pätkiä missä vaeltajilla on aivan hirvää, maasto karmean vaativaa ja olosuhteet vaikeat ja ilmeet vakavat ja kärsivät. Mutta sitten kun on päästy perille niin hehkutetaan vaan miten mahtavaa oli. Ja niin se on tässäkin käynyt. Joka kerta kun matkaa alkaa muistella tai katselee valokuvia alkaa hymyilyttää. Miten upeita kokemuksia ja fiiliksiä! Aivan ainutkertaisia ja laatuisia.

Muutama kommellus jäi kirjoittamatta, kun nuo tekstit kännykällä iltaisin väsyneenä on tehty. Esimerkiksi Vaubanin linnoitukseen kun saavuimme läpimärkinä ja laitoimme kännykät latautumaan niin ne sanoivat välittömästi että ota laturi pois, puhelin on märkä. Sitten epätietoisina kuivattelimme niitä hiustenkuivaajalla..niin ei muuten ikinä saisi tehdä. Pienoinen paniikki alkoi hiipiä kun mietimme miten selviäisimme jatkosta ilman kännyköitä. Niissä oli kuitenkin kaikki varaustiedot majoituksista, karttasovellukset jne. Ja sellaiseen kaupunkiin missä niitä myytäisi oli matkaa ties kuinka paljon. Helin pojalla oli kuitenkin kavereita joilla on kännykkäkorjausliike ja otimme baarissa heille puhelun kaiuttimeen ja saimme erilaisia ohjeita miten toimia. Androi elvytettiin eri tavalla kun iPhone. Sitä piti hieroa takaa alaspäin painaen ja imeä. Saimme aika hämmentyneitä katseita sitä touhutessamme. Ja nämä ohjeet toimivat ja saimme kännykät taas toimimaan! Minun Samsung piti olla vedenkestävä muttei ollutkaan näköjään (sitä mainostetaan että voi kaloja kuvailla veden alla..) Tästä eteenpäin pidimme sadepäivinä kännykät minigripeissä taskussa. Silti omani kerran kastui kun saunoimme:)

Partioaitassa olimme ihmetelleet mitä ovat kapistukset mitkä muistuttavat hevosten nilkkohin laitettavia kaviosuojia. No - ne olisivat tulleet hyvään käyttöön sateessa kun kävelee kapeaa polkua jonka molemmilla puolilla on korkeaa heinää. Niistä valuu vettä kengän suusta sisään joskus desilitra kerrallaan. Eli ne olisivat olleet aivan mahtavat tuona päivänä!

Se mikä sai liian vähän huomiota kirjoituksissa oli Helin polvi. Se vaivasi häntä monta päivää ja sai aikaan kipua ja kiroilua. Mitä en kyllä kuullut kun hän jupisi takanani ylämäessä välillä pysähdellen ja kiroten kuulemma vauhtiani. Helillä oli myös märkivä rakko jalassa. Ja aika isoja verisiä naarmuja ruusuista ja vadelmista jaloissa. Näistä huolimatta hän käveli reippaasti matkan. Näitä tämmöisiä matkakumppaneita voi olla vaikea löytää!

Muista tsekata että urheilukellosi akku riittää koko päiväksi ettei tule turhautumisia kun ei tiedä kuinka monta kilsaa on takana jne. Myös kännyköiden google mapseissä on eroa. Minun Android (Samsung) näytti useimmiten ihan mitä sattuu, Helin iPhone näytti oikein. Vuoristossakin netti taisi toimia koko ajan.Muista ladata 112 Where Are U-sovellus jotta sinut löydetään heti jotain sattuessa.

Luimme myös myöhemmin että rajun vesisateen sattuessa päälle ei saisi jatkaa matkaa Alpeilla vaan tulisi mennä suojaan siksi aikaa johonkin luolan tapaiseen jos vaan mahdollista. Mehän vaan painelimme siellä eteenpäin tietämättä asiasta. Jossakin kohtaa kaikkein eniten erämaassa ja korkealla rinteessä kiinnitimme huomiota helikopteriin mikä jäi kohdallemme sivuun. Siellä kyllä laitetaan merkille että pari hullua menee tuolla jos myöhemmin kaivataan.

Susia vuoristossa on. Ne vaan lähtevät ihmistä karkuun eikä niitä näe.

Ota mukaan kyypakkaus. Paarmojen puremiin tulee ja varautua. Ja vara-akku on ihan must mukana.

Meillä oli ehkä vähän liian vähän vaatteita mukana koska kun kastuimme totaalisesti ei meille jäänyt oikein mtään päällelaitettavaa illaksi kun syömään piti lähteä. Olisimme ostaneet ihan mitkä vain pyjamat Lidlistä jos jostain vain jotain olisi voinut ostaa jotta olisimme olleet kuivissa lämpimissä vaatteissa, mutta mitään ei juuri silloin ollut tarjolla tai auki. Poikani kyselikin ylittyikö matkabudjetti mutta eihän useimmissa paikoissa saanut rahaa mihinkään tuhlattua, hyvä jos ruokaa ja vettä sai ostettua eikä aina sitäkään. Tosin sitten Arlesissa (kun kävelyt oli kävelty) löytyi kyllä ihania kivijalkakauppoja missä asiakas saatiin tuntemaan itsensä kuninkaalliseksi suunnilleen ja tuli ostettua todella ranskalaista korkokenkää ja hametta ym. Jos meillä olisi ollut vähän enemmän aikaa olisimme varmaan menneet Sylvien luokse Marseilleen ottamaan botoxia koska hän työskenteli asian parissa:)

Hämmästyttävä yksityiskohta reissullamme oli se että taisimme saada vierailtua ehkä kerran kirkossa, sieltä ostin matkamuistoksi kynttilän. Ne olivat aina kiinni. Emmekä saaneet mitään leimoja (tampons), emme saaneet edes pyhiinvaeltajien passeja kun nekin olisi pitänyt hommata tekemällä jonkun kanssa treffit jonnekin kirkon eteen jossakin..ranskalaiseen tapaan.

Emme myöskään koko matkana tavanneet ketään kuka olisi kävellyt samaa reissua. Siitä on kuitenkin kirjoitettu kirjojakin. Joitakin lyhyemmän matkan kulkijoita tapasimme. Kun kerroimme mitä kävelemme saimme usein kuulla "hattu pois" tms. Alempana Provencessa alkoi näkyä pyöräilijöitä. Ihania amerikkalisia jotka olivat kuvaamassa laventelipellolla instamatskua.

Meillä oli ollut tarkoitus mennä kuumailmapallolennolle laventelipeltojen ylle. Sellaista mainostetaan tosi paljon netissä. Mutta kertaakaan emme nähneet mitään siihen liittyvää tai viittaavaa. Emme myöskään viinitiloja mihin olismme halunneet tutustumis ja maistelukierrokselle. Ne eivät siis mitkään sijaitse tämän reitin varrella vaikka viiniä kyllä näkyi viljeltävän. Jos mikään muu kauppa ei Ranskassa ole auki niin viinikauppa yleensä kyllä on. Ja pullonhan voi ostaa baaristakin mukaan. Mukaansa voi saada myös muoviämpärin jäillä täytettynä kiuten meille kävi tuuri Chorges:ssa.

Toinen juttu on se että seuraava vaellus kyllä siintää jo mielessä. Se ei ole vielä tarkentunut missä se on ja milloin ja kenen kanssa mutta sellainen tulee ehdottomasti olemaan. Heli lupasi jo heti reissun jälkeen että voisi lähteä uudelleen, ei tosin tälle taipaleelle (enkä rehellisesti suosittele sitä kenellekään)

Mieleemme jäi myös Montgenevre ja miten upeaa olisi kevättalvella (jonakin vuonna) tehdä laskettelureissu sinne. Mehän emme mitään varsinaisia laskettelijoita ole mutta niissä rinteissä olisi helppo mennä. Kilometritolkulla loivaa mäkeä. Upeita after ski paikkoja ja maisemia ja ruokaa, aurinkoa, sinistä taivasta, ihmisiä ympäri maailmaa..

Palvelun tarjoaa Webador