Olen tuntenut Helin vuosituhannen vaihteesta. Kun jotain yhdessä tehdään alkaa odottamattomia kivoja asioita tapahtua.
Uskon että meidän yhdessäolemisen riemu ja helppous ja vapautuneisuus välittyy muille ja he haluavat saada osansa siitä. Jos on olemassa ”aura” niin meillä se säteilee kun olemme yhdessä. Uskon että meidän energioiden yhdistyessä niistä syntyy jotain kaunista. Meistä tulee yhdessä hyväntuulisia, hullunrohkeita heittäytyjiä, pohdiskelevia mutta toisaalta ei niin vakavasti kaikkea ottavia, hetkessä eläviä ja täynnä hyväksyntää kaikkea kohtaan. Se on kyllä mukava olo.
Olen niin ylpeä ja onnellinen että hän lähtee mukaani! Heli on vähän yllytyshullu niin kuin minäkin.
Olin valmistautunut lähtemään yksin. Yksin reissusta olisi muodostunut aika vakava koska elämässäni on jonkinlainen käännekohta. Olen onnellinen. Totaalisen onnellinen. Mutta ystävän läsnäolo ja seura tuo kyllä turvaa ja yhdessä me voimme kokea asioita mitä nyt en edes pysty kuvittelemaan.
Heliä jännittää pärjääkö hän. Minulla ei ole siitä epäilystäkään, sillä elämänasenteella minkä hän omaa.
Heli on ennakkoluuloton. Vahva ja avuliain ihminen kenet tunnen. Täydellisen epäitsekäs. Sitkeä kun mikä ja mikä ihastuttavinta – hän näkee nerokkaalla tavalla komiikkaa arjen ärsyttävimmissä asioissa. Myös viisas kun mikä. Kuinka montaa kertaa olenkaan joutunut hänelle myöntämään että oikeassa olit, eikä hän ikinä sano minulle että enkö sanonut niin.
Teeskentelemätön, aito, joillekin ihmisille liian suora tai jyrkkä, minulle se sopii. Meidän ei tarvitse selittää asioita toisillemme, tai perustella ja puolustella valintojamme. Se mahdollistaa sen että voimme kävellä yhdessä sanomatta sanaakaan tuntiin pariin ilman että se olisi outoa. Ja sitten taas kävellä kyyneleet silmissä naurusta tai itkusta eikä sekään ole outoa. Heli tietää minusta kaiken.
Meitä yhdistää myös mm. satama-ala, rakkaus viiniin ja se että olen hänen jo aikuisen poikansa kummi.
Lisää kommentti
Kommentit